VIHDOINKIN ROHKAISTUIMME

Ilkka Lampi perusti balettiryhmän miehille, jotka olisivat halunneet tanssia, mutta eivät uskaltaneet.
Seura 3/16

Teksti ja kuvat Miikka Järvinen, Seura 3/16

Seitsemän miestä makaa lattialla, jalat seinää vasten. Jalkaterät on nostettu listalle, joka kulkee parinkymmenen sentin korkeudessa. Jokainen tunti alkaa venyttelyllä: kierretään lonkkia auki varovasti.

"Baletista tuttu seinää kiertävä tanko on bar. Tämä on sen lattiaversio wall bar,” kertoo tanssinopettaja Ilkka Lampi.

Osa oppilaista on tullut tunnille suoraan töistä. Ryhmän pappi Jaani Vilkkilä on jättänyt liperit ja mustan puvun työpaikalleen. Touko Liikonen on insinööri ja Aki Vuokko lääkäri. Tussilla koristellussa teepaidassa tanssiva Lauri Niskanen on lastenhoitaja.

Parin miehen kasvoilla häivähtää tuskainen rypistys. Ilkka asettautuu oppilaiden kanssa samaan riviin jalkapohjat seinää vasten ja näyttää mallia. 

"Aukikierto ei hajota niveliä vaan tämä,” llkka sanoo ja näyttää, kuinka lonkan ja jalkojen vääntäminen väkisin auki kääntää polvet sisäänpäin, pihtikinttuasentoon. 

Oppilaat nousevat ylös ja ottavat toisella kädellä kiinni tangosta. Ohjeistus soljuu rytmikkäästi musiikin tahtiin.

”Nouse vähemmän ylös! Silloin jalat aukeavat, ja selkä suoristuu automaattisesti… just noin! Katse eteen, pum!”

"Ilmapiiri on rento, 
 mutta kaikki yrittävät 
tosissaan. 
 Minulle on tärkeää 
yhteinen pyrkimys 
eteenpäin.”


Perustekniikkaa harjoitellaan perinteisellä tangolla.

OMAN ELÄMÄNSÄ BILLY ELLIOT

Vapaan tanssikoulun miesbalettiryhmä sai alkunsa Ilkka Lammen ajatuksesta perustaa oma balettiryhmä niille, jotka ovat aina halunneet tanssia, mutta eivät ole uskaltaneet.

"Löytyy niitäkin, joille on sanottu, että te ette osaa tanssia. Lähdin siitä, että jos ihmisellä on unelma, minä haluan antaa sille mahdollisuuden.”

Miesten omalle ryhmälle on selvästi tilausta. Ilkka opettaa aikuisbalettia Helsingin Herttoniemen salissa myös sekaryhmille.

”Käytännössä sekaryhmien oppilaista lähes kaikki ovat naisia. Tällaisille tunneille osa miehistä ei syystä tai toisesta halua osallistua.”

Balettia tanssiva poika tai mies voi joutua vieläkin uimaan vastavirtaan toteuttaessaan taiteellista kunnianhimoaan.

Oman unelman jääräpäisestä toteuttamisesta on tehty elokuva nimeltä Billy Elliot, jonka musikaaliversiota esitettiin syksyn ajan Helsingin kaupunginteatterissa.

Tarina kertoo englantilaisesta työläispojasta, joka haluaisi tanssia balettia, mutta isän mielestä nyrkkeily sopii pojille paremmin.

”Minun elämässäni oli sama perusasetelma kuin Billy Elliotilla, mutta tanssin balettia jo ennen kuin koko elokuvaa oli olemassakaan. Aloitin baletin 14-vuotiaana salaa vanhemmiltani. Tunnit maksoin omista säästöistäni”, Ilkka kertoo.

Elokuvan loppukohtauksessa liikuttunut isä kyynelehtii pimeässä katsomossa, kun aikuiseksi varttunut Billy tanssii parrasvaloihin Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi-baletin pääosassa. Versio on koreografi Matthew Bournen sukupuolisia stereotypioita rikkova tulkinta, jossa miehet esittävät naistanssijoiden roolit. 

"Minunkin vanhempani hyväksyivät lopulta tanssimiseni, mutta vasta siinä vaiheessa, kun olin jo saanut kiinnityksen Kansallisbalettiin." 

Myös hänen oppilaansa Jaani olisi pikkupoikana halunnut tanssia balettia. Kipinä tuli luokkakaveritytöltä, joka harrasti tanssia.

"Baletti olisi ollut ensimmäinen harrastus, jonka olin keksinyt itse. Mutta tunnit olivat väärässä lähiössä ja liian kaukana. Minä taas olin vielä siihen aikaan väärää sukupuolta. Ajatus jäi kytemään”, Jaani kertoo. 

Vuodet vierivät, ja ajatus baletista unohtui. Jaanista tuli pappi ja kolmen lapsen isä. 

”Pari vuotta sitten etsin sopivaa tanssituntia lapsilleni, kun näin että Vapaan tanssikoulun ohjelmassa oli miesten baletti. Tuli sellainen 'bing' että tätähän minä olen halunnut 35 vuotta”, hän muistelee. 

”Jaani soitti mulle. Sanoin sille, että ei muuta kuin tunneille!” Ilkka nauraa.




Nurejevin jalanjäljissä

Poikien ja miesten tanssiin liitetään helposti mielikuva sipsuttelevista hoikista pikkupojista. Kun katsoo Ilkka Lammen miesbalettituntia, stereotypia ei voisi enää mennä syvemmälle metsään. 

"Perinteisessä baletissa on selvä ero miesten ja naisten tekniikassa. Miehet eivät tanssi varpaillaan, vaan heillä korostuvat hypyt ja piruetit. Voisi verrata, että miesten baletti on 100–400 metrin juoksua ja naisten 800–1500 metrin juoksua", 

Ilkka kuvailee. Hän kertoo, että Kiinassa ja Venäjällä balettikoulujen poikaluokilla on pitkät perinteet. Näissä maissa baletti on korkealle arvostettua, ja balettikouluihin pyrkijöitä on paljon. 

Ilkka on opiskellut Pietarin Vaganova-instituutissa sekä toiminut Suomen Kansallisoopperan balettikoulun opettajana ja johtajana. Nyt hänellä on oma, aikuiseksi kasvaneiden poikien balettiryhmä, jossa harjoitellaan alusta lähtien tanssimaan yleisön edessä. 

”Monissa perinteisissä balettikouluissa tehdään paljon sellaista tekniikkaa, mitä ei välttämättä näyttämöllä koskaan tehdä. Minun opetuksessani taas kaikki keskittyy siihen, mitä näyttämöllä tehdään. Se on sitä balettia, mitä Rudolf Nurejev ja Mihail Baryšnikov tanssivat.” 

Seuraavan harjoituksen aiheena on suoran jalan heitto korkealle. Ryhmän tuoreemmat jäsenet seuraavat tarkkaan, mitä konkarit tekevät. Markus Hildenillä ei ole aikaisempaa tanssikokemusta. Miika Pihlaja taas on harrastanut tanssia, mutta ei balettia. 

”Tehdään grand battement. Tämä pitää tehdä suorin jaloin. Selkä pysyy suorassa. Tosi hyvä jalan kulma Miika, hyvä että teet oman liikkuvuutesi mukaan. Jos olisit nostanut jalkaa vielä 20 senttiä, se olisi mielenkiintoinen mutta ei balettia, vaan vähän niin kuin tuossa edellisellä pikkupoikien tunnilla”, Ilkka ohjaa.

Reijo Rantatalo (edessä) ja Miika Pihlaja hyppäävät. 
"Vähemmän voimaa Reijo, niin hyppy lähtee suoraan ylös” 
ohjeistaa opettaja Ilkka Lampi.

Toistoja, toistoja ja toistoja

Miehet kokoontuvat salin nurkkaan. Ilkka jakaa heidät kahteen ryhmään.

"Hyppyjä harjoittelemme siten, että teemme jatkuvia sarjoja, jotka kulkevat salin poikki vinolinjassa, nurkasta nurkkaan. Toiston kautta saadaan hypyt vähitellen rytmiin ja sujumaan kevyesti.”

Kappaleen valinta kännykästä, musiikki soimaan ja taas mennään. Miehet juoksevat pareittain salin halki ja hyppäävät keskellä.

”Chassé, croisée, chassé, croisée… kaksi kerrallaan, ja joku tekee soolon. Askel eteen ja hyppy… noin!”

Syksyllä baletin harrastuksen aloittanut Reijo Rantatalo raapii päätään.

”Askel?”

"Ajattele, että sinulla on haarukka, joka painaa 25 grammaa. Et sinä käytä syömiseen viiden kilon voimaa. Mitä siitä tulisi? Todennäköisesti sulla olisi toinen silmä sokea. Nyt just sulla on sellainen tilanne. Käytät niin paljon voimaa siinä, että sinulla ei ole tasapainoa, ja hyppy ei mene suoraan ylös. Pienemmällä voimalla se menisi suoraan ylös”, Ilkka opastaa. 

Reijo ottaa hypyn uusiksi. Se menee paremmin, tarvitaan vain lisää toistoja. Hiki valuu miehen kasvoilta. Tilanne vaatii isoa huikkaa vesipullosta. 

"Tämä on näin kova laji. Olin melkein viisikymppinen, kun aloitin tanssihommat. Steppiä olen harrastanut nyt neljä vuotta.”

Reijo on rakennusmestari, jolle baletti on kokonaisvaltainen juttu. Jos työasiat kaatuvat päälle, ei tanssiin keskittyminen onnistu. Kun balettitunnilla menee hyvin, siitä jää hyvä mieli pitkäksi aikaa. 

"Vartalon hallinta ja notkeus ovat baletin aloittamisen jälkeen kehittyneet huimasti. Venyttelen tunnin jälkeen vielä lisää kotona, mutta edelleenkin torstaiaamuna tunnin jälkeen ovat lihakset pikkuisen kipeänä.” 

Ryhmä on hitsautunut tiiviisti yhteen, eikä kaveria enää vierasteta niin kuin joskus alussa. Myös vitsailu kuuluu asiaan. 

”Ensimmäisillä tunneilla Ilkka opetti hyppyjen alkeita ja määräsi parit. Kaverikseni tuli saman aikaan baletin aloittanut Miika, joka kysyi ensimmäiseksi: 'Saisinko luvan?' Mua niin nauratti. Se oli loistava oivallus tilanteeseen”, Reijo kertoo.

ETNOBALETTIA INDONESIASTA

Ilkka passittaa ryhmän tuoreemmat jäsenet tauolle. Konkarit Jaani, Touko, Lauri ja Aki vetävät läpi koreografian, jonka he esittivät keväällä Kulttuurikeskus Stoassa. 

"Nämä konkarit olivat jo viime keväänä niin hyviä, että halusin tehdä niille jotain esitettävää. Halusin näyttää kaikille, että se en ole vain minä, joka kehuu." 

Kaiuttimista alkaa kuulua 7-jakoinen lyömäsoitinrytmi. Yksinkertainen melodia toistuu ja kasvaa joka kierroksella. Mukaan liittyy rockyhtye särökitaroineen. Meruan Waktu -yhtyeen kappale Yh In Penta on yhdistelmä indonesialaista gamelan-musiikkia ja progressiivista rockia. 

”Olen tehnyt kuusi pidempää matkaa Indonesian Balille ja tanssinut siellä perinteisiä kansantansseja. Halusin koreografiaan musiikiksi nimenomaan gamelan-rockia, mutta äänitteitä on todella vaikea löytää mistään. Meruan Waktun biisi löytyi netistä.” 

Oppidum-koreografia koostuu näyttävistä sisääntuloista, pirueteista, hypyistä – korkeista hypyistä. Koreografia on voimakas ja kukkoileva, jopa aggressiivinen. 

”Jos tuon esittäisi nyt näyttämöllä, sitä saisi hioa. Mutta suuret siveltimen vedot ovat kondiksessa. Tässä on elämystä, ja se on tärkeintä”, Ilkka sanoo. 

Vapaan tanssikoulun kevätgaalassa miesbaletti varasti koko show'n. Vaikka estradilla esiintyivät koulun kaikki ryhmät pikkuballerinoista nuorten naisten puoliammattilaisiin, miesbaletti oli ainoa, jolle yleisö taputti seisaaltaan. Sen jälkeen Ilkan puhelin on soinut, ja miesbalettiryhmän koko kaksinkertaistunut.

"Emme hae hiottua 
yksityiskohtaista suoritusta, 
 kuten Oopperan balettikoulussa. 
 Tärkeämpää on elämys."
Oppidum-esitys kevätgaalassa 2015.

Unelmista totta

On loppujumpan aika, oppilaat asettautuvat selinmakuulle, jalat seinää vasten.

"Sama asento kuin alussa, teette 32 ylösnousua. Nyt on tärkeää että selkä pysyy suorana. Jos teette tätä notkoselällä, tulee selkä tosi kipeäksi ja opitte tekemään tehokkaasti väärin. Ihan pieni nousu riittää, kaksi senttiä, ei enempää.”

Tanssijoiden keskuudessa Ilkalla on maine omintakeisena ja erittäin tarkkasilmäisenä pedagogina, joka osaa olla tarvittaessa vaativa, jopa ankara. Tanssihommien lisäksi Ilkka työskentelee NLP-terapeuttina, valmentaa kalpamiekkailua Espoon miekkailijoissa ja on edustanut Suomea taijin EM-kisoissa. Hän näyttää olevan niitä ihmisiä, jotka tekevät, mitä haluavat.

”Tämä miesbalettihomma lähti siitä, että itselläni oli ollut unelma. Olen aina ollut sellainen, että kun jotain haluan tehdä, minä vain teen sen. Minulla ei ole koskaan ollut mitään kynnystä sen suhteen.”

Kevätkaudella miesbaletissa treenataan rankasti. Konkareiden nelikko joutuu kesäkuussa tulikokeeseen, kun Oppidum-koreografia esitetään Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla.

Sitä odotellessa nostetaan lantiota ylös lattiasta. Selkä suorana ja ihan pieni nousu riittää. Kaksi senttiä, ja alas. Kaksi senttiä, ja alas. Ilkkaa alkaa naurattaa.

”Jos tämän videoisi, sitä ei voisi esittää missään. Aivan liian pornoa.”

Vapaan Tanssikoulun miesbalettiryhmän Oppidum-koreografia 
esitetään ensi kesänä Kuopio tanssii ja soi -festivaaleilla.